Clasu säilytettävä

 

 

Emerituspiispa, Tampereen klassikot ry:n puheenjohtaja Juha Pihkalan pitämä puhe adressin luovutustilaisuudessa ennen kaupunginvaltuuston kokous ke 21.04.2010.

Arvoisa pormestari, arvoisat Tampereen kaupungin poliittiset päättäjät!

Tampereen klassikot ry, Tampereen klassillisen koulun vanhempainyhdistys sekä koulun opettajat ja oppilaat ovat ottaneet tyrmistyneinä vastaan Tampereen kaupungin Lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa helmikuun lopulla tehdyn päätöksen, joka käytännössä merkitsee pian 110 vuotta täyttävän koulun lakkauttamista.

Asia on herättänyt laajaa huomiota koko maassamme ja sen rajojen ulkopuolella, mikä näkyy hyvin myös siinä adressissa, jota olemme tulleet luovuttamaan: sen 1811 allekirjoittajan joukossa ovat muun muassa Suomen Akatemian tutkijatohtori Jussi Hanska, professori Gunnar af Hällström, dosentti Sari Autio-Sarasmo, yliopistonlehtori Giuseppe Caruso, yliarkkitehti Marttiina Fränti-Pitkäranta, professori Jaakko Frösen, intendentti Tryggve Gestrin, opetusneuvos Sakari Kaila, professori Maarit Kaimio, professori Pauli Kakkonen, dosentti Aino Katermaa, johtaja, filosofian tohtori Kari Ketola dosentti Anni Maria Laato, dosentti, yliopistonlehtori Esko M Laine, professori Teuvo Laitila, tutkijatohtori Outi Lehtipuu, Suomen Ateenan instituutin johtaja Marti Lewo, taloushistorian professori Ilkka Nummela, YLE:n Nunti Latini, Suomen Rooman instituutin johtaja Katariina Mustakallio, dosentti Risto Nurmela, professori Teivas Oksala, tohtori Erkki Palmen, professori Tuomo Pekkanen, dosentti Reijo Pitkäranta, antiikin tutkija Tiina Purola, suomalaisen naistutkimuksen uranuurtaja professori Liisa Rantalaiho, professori Irene Roivainen, yliopistonlehtori, dosentti Jaakko Rusama, professori Olli Salomies, yliopistonlehtori Juhani Sarsila, kansanedustaja Kimmo Sasi, Nunti Latinii toimittaja Virpi Seppälä-Pekkanen, lehdistöneuvos Pekka Sitari, professori Heikki Solin, professori Eva-Maija Steinby, professori Kari Syreeni, tieto-Finlandialla palkittu yliopistonlehtori Juha Tahvanainen, neurokirurgi Markku Terho, eksegetiikan tutkija Ulla Tervahauta, Odensen kaupungin arkistonhoitaja Jørgen Thomsen, professori Lauri Thuren, filosofian tohtori Marja Tähtinen, neurokirurgi Timo Tähtinen, professori Risto Uro, professori YrjöVarpio sekä Suomen Rooman instituutin intendentti Simo Örmä.

Allekirjoittajia on kaikkialta Suomesta – ja niistä merkittävä osuus muita kuin koulun entisiä oppilaita. Joukossa on myös mielensä ilmaisseita Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Sveitsistä, Puolasta, Englannista, Australiasta ja Unkarista – myös monia Klassillisen koulun kansainvälisten ystävyyskoulujen opettajia ja oppilaita.

Allekirjoittajat ovat vakavasti huolissaan länsimaisen kulttuurimme juurten tuntemuksen ohenemisesta maassamme – ja samalla myös kansainvälisestä maineestamme sivistysvaltiona. Itse henkilökohtaisesti olen huolissani erityisesti Tampereen maineesta – pyrimmehän vielä takavuosina innokkaasti yhdeksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista!

Latina ei ole vain yksi klassinen kieli muiden joukossa, vaan myös avain kulttuurimme koko sivistykselliseen perusjuonteeseen antiikin ajoilta meidän päiviimme asti. Sehän ei ole ollut vain kirkon kieli – eivät sen osaamisen haihtuessa taivaan tuuliin kolise haudoissa suinkaan vain piispojen luut niin kuin jonkin virkamiehen kerrotaan täällä Tampereella sanoneen. Latinahan on ollut kansainvälisen tieteen kieli aina 1800-luvun alkuun asti. Sitä eivät käyttäneet vain teologit ja filosofit, vaan myös kaikki luonnontieteilijät: Galileo ja Newton kirjoittivat tutkimuksensa latinaksi – ja tietysti myös Carl von Linne.

On luonnollista ja itsestään selvää, että kaupungin kouluverkkoa on kokonaisvaltaisesti kehitettävä muuttuvien tarpeiden mukaan. Tätä emme siis kiistä emmekä vastusta. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että nyt tehdyn päätöksen takana oleva virkamiesvalmistelu ja sen pohjalta käyty poliittinen keskustelu ovat olleet asian painoarvon kannalta merkittävän epäsuhtaisia. Tieto suunnitelmasta tuli julkisuuteen viime vuoden marraskuun loppupuolella joulukiireiden jo painaessa päälle ja päätös lyötiin lukkoon jo helmikuussa ilman että sen perusteluista ja seuraamuksista kuultiin kunnolla koulun opettajien, oppilaiden ja klassillisen kulttuurin edustajien mielipiteitä sekä käydä asiasta kunnollista ja rakentavaa kansalaiskeskustelua.

Mielestämme kouluverkon rakennemuutokseen liittyy niin suuria kysymyksiä, että se olisi pitänyt käsitellä lautakunnan ja lautakuntien asemesta kaupunginvaltuustossa, jolloin vastuu ratkaisuista tulisi olennaisesti selvemmin kokonaisvaltaiseen poliittiseen kontekstiin.

Vaikutelmaksi on tässä vaiheessa tullut se, että ratkaisu perustuisi lähinnä logistisiin laskelmiin ja pragmaattisiin tilakysymyksiin ja että sen kulttuuri- ja kasvatukselliset vaikutukset olisivat jääneet näissä pohdinnoissa pahasti katveeseen. Pidämme tätä vakavana puutteena, vaikka uskommekin valmistelujen vilpittömyyteen. Ratkaisu tehdään pitkäksi ajaksi, on tärkeää, että se on kaikin tavoin kestävällä pohjalla.

Klassillisen lukion nimen säilyminen tavallaan hämää ja peittää todellisen ongelman: peruskoulutasoinen suhteellisen laaja latinan kielen opetus joutuisi pois juuriltaan, irti vanhan koulurakennuksen monin tavoin kasvatusta ja opetusta tukevasta ympäristöstä ja sen pitkistä, syvään juurtuneista perinteistä. Klassillisessa lukiossa on latinan lukijoita olennaisesti vähemmän kuin peruskoulussa. Vuosittain sen kirjoittaa yleensä alle kymmenen oppilasta.

Uskon kyllä, että muutosta suunnittelevat ovat vakavasti ajatelleet ja tahtoneet latinan kielen opetuksen säilyvän Tampereella Tammerkosken koulun tiloissa. On sanottu, että opettajat, jotka muuttavat Clasusta Tammerkoskeen, veisivät sinne mukanaan koulun hengen. Latinankoulun osalta se kuitenkin on silloin verrattavissa karjalaisten evakkojen kaipuuseen menetettyyn Viipuriin. On selvää, että tämä asetelma olisi omiaan kaventamaan latinan osaajista yhteiskunnallemme koituvaa pääomaa.

Klassillisen koulu perustaminen Tampereelle oli merkittävä kulttuuriteko niukkojen voimavarojen ja vähäisen väestöpohjan kaupungissa. Se on koonnut seiniensä sisälle koululaisia kaikista yhteiskuntaluokista, hyvin monet sen läpi käyneistä ovat kuuluneet niin sanottuun ensimmäisen polven sivistyneistöön. Koulu on ollut kaikkea muuta kuin elitistinen: se on kuitenkin tuottanut myös kulttuurimme eliittiä, jalostanut, antanut perspektiivejä, ymmärrystä ja viisautta.

Asukasmäärä on nyt kymenkertainen ja voimavarat sen mukaiset. Klassillinen koulu on tilastojen mukaan Tampereen kustannustehokkain peruskoulu. Latinankielen ja klassisen kulttuurin opetuksen kalleus siitä saatavaan hyötyyn verrattuna ei siis ainakaan voi olla perusteena sille rakennemuutokselle, josta olemme nyt huolissamme.

Vetoamme vakavasti Tampereen kaupungin poliittisiin päättäjiin, että te etsisitte keinoja aikalisää varten. Se tarvittaisiin välttämättä, jotta kouluverkkoratkaisuissa voitaisiin ottaa huomioon ne näkökohdat, joita adressin allekirjoittajat pitävät erittäin tärkeinä. Toivomme, että Tampereella on malttia ottaa yksi askel taaksepäin, jotta sitten ei kahta askelta eteenpäin astuttaessa astuttaisi harhaan.

 

 

Historian lehtien havinaa

- otteita Clasun historiasta ja tietoa tästäkin päivästä

Toimittanut Linnea Mäkinen

Jotta Te, arvon lukijat, ette olisi sormi suussa ja vaivautunut ilme kasvoillanne, aina kun keskustelunaiheenanne on Clasu, kokosin lehtori, apulaisrehtori Pasi Takalan kanssa tämän pienen tietopaketin koulustamme teitä varten.

Kuka oli koulumme ensimmäinen rehtori ja milloin hän oli koulussamme?

- Hän oli tohtori Kaarle Kustaa Jaakkola. Hän oli koulussamme vuodesta 1901, joka oli koulun toiminnan varsinainen alkamisvuosi, vuoteen 1926, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Minkä vuoksi Clasu oikeastaan perustettiin?

- Siihen aikaan, kun Clasu perustettiin, oli Tampereella jo Rellu ( Reaalilyseo, nyk. Tampereen lyseon lukio). Sinne perustettiin klassillinen linja. Se itsenäistyi omaksi koulukseen eli Klassilliseksi lyseoksi. Lyseo toimi aluksi vuokratiloissa monissa eri osoitteissa Hämeenpuiston seutuvilla. Sitten, vuonna 1907 valmistui tämä nykyinen, arkkitehti Johan Jacob (Jac) Ahrenbergin suunnittelema koulurakennus Tuomiokirkon viereen.

Kertokaa koulumme tauluista ja rintakuvista?

- Muotokuvissa on esitettynä pääasiassa koulumme entisiä rehtoreita, joskin löytyy joitain muitakin henkilöitä. Juhla-aulassa on runoilija Yrjö Jylhän kuva. Hän oli suuri talvisodan runoilija. Hän pääsi aikanaan Klassillisesta lyseosta ylioppilaaksi. Siksi hänen kuvansa on täällä. Joka vuosi Tampereen Klassikot ry. käy laskemassa seppeleen talvisodan loppumisen päivänä 13.3. hänen muistomerkilleen Tampereen Amuriin.

Ensimmäisen rehtorin K. Jaakkolan muotokuva on rehtorin kansliassa. Hänestä on myös marmoriveistos yläkerrassa pylvään päällä.

Juhla-aulan päädyssä on kolmen rehtorin kuvat: Puupposen, Hämäläisen ja Lähteenmäen. Opettajanhuoneen väliköstä löytyvät rehtorit Rantanen ja Arohonka. Opettajanhuoneesta löytyy myös entisen vararehtorin, Reino Hietarannan kuva. Hän opetti ranskan ja saksan kieliä ja oli entinen koulun oppilas.

Ruokalassa on lehtori Gunnar Rankénin muotokuva. Hän opetti latinaa 1930- luvulta 1950- luvun lopulle asti. Pikkuruokalassa on myös muotokuvia. Toisessa kuvassa on J. A. Wecksell, joka toimi Clasussa opettajana vuoden. Toinen on lahjoittaja Åkerlund, joka on lahjoittanut koulullemme luonnontieteellisiä kokoelmia.

 

Minkälaisia muutoksia Clasun rakennus on kokenut remonttien myötä?

- Clasun vanha rakennus on valmistunut vuonna 1907. Sitä on aina remonttien yhteydessä pyritty käsittelemään hellävaroin, rakennusta on kunnioitettu ja muutokset on tehty tarkkaan harkiten. vuoden. Toinen on lahjoittaja Åkerlund, joka on lahjoittanut koulullemme luonnontieteellisiä kokoelmia.

 Minkälaisia keinoja oli kurittomien oppilaiden hillitsemiseksi entisaikaan?

- Clasussa on ollut aikanaan hyvin kova kuri. Armeijan kurihan ei ollut mitään verrattuna Clasun kuriin silloin, kun itse kävin Clasua.

Kyseessä oli poikakoulu. Poikia saattoi olla enimmillään 600, ja menokin oli sen mukaista. Pojat keksivät aina kaikenlaista jäynää ja siitä sitten oli seuraamuksena jälki-istunto, jossa oltiin lauantaina koulun päätyttyä ( lauantainakin käytiin koulua) kello viidestätoista kello seitsemääntoista. Jälki-istunnossa ei sallittu mitään ylimääräistä. Sieltä tuli helposti rangaistuksia lisää, kymmentä ja viittätoista minuuttia edellisen rangaistuksen päälle.

Entisaikojen perinteinen ja kova rangaistus oli karsseri eli rangaistuskoppi. Clasussa se on musiikinluokan lähellä oleva pieni koppi. Siellä on pikkuinen ikkuna Tuomiokirkolle päin. Karsserissa saattoi rangaistuksen kärsijä joutua viettämään jopa kahdeksan tuntia, joten kun karsseriin joutui, se ei ollut mikään pieni rangaistus. Karssereita oli muissakin vanhoissa kouluissa ja myös yliopistoissa.

Tupakanpoltto oli niin vakava rikos, että sen seurauksena lensi koulusta pois määräajaksi.

Minkälaisia muutoksia Clasun rakennus on kokenut remonttien myötä?

Clasun vanha rakennus on valmistunut vuonna 1907. Sitä on aina remonttien yhteydessä pyritty käsittelemään hellävaroin, rakennusta on kunnioitettu ja muutokset on tehty tarkkaan harkiten.

Ulkopuolelle on suunniteltu ylimääräisiä paloportaita, mutta koulun julkisivua ei ole haluttu muutaa.

Sisätilojakin remontoitaessa on pyritty vähäisiin muutoksiin. Jokaisessa kerroksessa on lasiseinät kerroksiin tultaessa.  Ne on saatu vuosina 1995-1996 tehdyn remontin yhteydessä. Niitä kaivattiin jo vuonna 1908, kun lääkäri tarkasti rakennuksen. Hänen kertomuksensa mukaan ne piti saada kouluun tulipalojen ehkäisemiseksi.

Kerros, jossa on muun muassa rehtorin kanslia, on ollut paljon tilavampi. Kansliatila on rakennettu jälkeenpäin. Kun menemme uskonnon luokkaan päin, vasemmalla puolella oleva tila oli avointa tilaa.

Juhla-aulakerroksen perällä, missä on esimerkiksi ATK-luokka, oli eräänlainen avattu kohta, holvi, mutta sekin on aikoinaan muurattu umpeen.

Liikuntasali on ollut alun perin juhlasali, kun koulumme oli oppilasmäärältään pieni 1900-luvun alkuvuosina. Se oli silloin paljon kauniimpi kuin nykyään. Liikuntasalin seinissä on ollut syvennyksiä seinissä. Siellä oli myös puhujanpönttö. Aiemmin nykyisen uskonnon luokan paikalla olleesta opettajanhuoneesta pääsi puhumaan puhujankorokkeelle. Se oli verrattavissa kirkoissa oleviin saarnastuoleihin.

Liikuntasalin seinässä on teksti: ”TILAA TULE- VILLE FRESKO- MAALA- UKSILLE”. Sinne oli alun perin tarkoitus hankkia freskoja, mutta kun juhlasali muuttui liikuntasaliksi, niin freskotkin unohtuivat, eikä niitä ole sinne koskaan saatu, vaikka on pyydettykin. Eikä ole väliäkään, sillä itse teksti on taideteos ja muistutus yli sadan vuoden takaa.

Koulumme seinillä on kreikan- ja latinankielisiä tekstejä. Kenen toimesta tekstit ovat seinille päätyneet?

- Tekstit ovat tulleet tänne ensimmäisen rehtorin, K. Jaakkolan aikana. Kuulemma siihen aikaan puhuivat oppilaat aina syksyllä kouluun tullessaan, että saapa nähdä, mitä tekstejä se rehtori on kesän aikana sinne aikaan saanut. Silloin, kun pojat olivat kesälomilla, niin K. Jaakkolan vakaasta harkinnasta valitut tekstit tänne sitten ilmestyivät.

K. Jaakkola oli sitä mieltä, että koulun seinienkin pitää opettaa ja Clasun seinät todellakin opettavat, sillä kaikkiin lauseisiin, mitä sinne on maalattu, sisältyy suuria elämänviisauksia.

Monet klassikkosukupolvet muistavat kaikki tekstit, mitä koulun seinillä on, eli heidän mieliinsä ne ovat syöpyneet. Vaikka he olisivat päätyneet kauas koulusta, he muistavat kyllä tekstit.

Miten oppilasmäärä on aikojen saatossa vaihdellut?

- Alkuaikoina oppilaita oli vähemmän, koska tämä oli niin sanottu oppikoulu, johon tultiin pääsykokeiden kautta.

Vuosisadan alkupuolella koulunkäynti ei ollut kauheasti muodissa. Ihmiset kävivät koulua aika vähän ja töihin mentiin nuorena. Sellaiset henkilöt, jotka kävivät koulua pidempään, saattoivat tulla tänne. Täällä sitten koulu kesti kahdeksan luokkaa, mutta ennen jätettiin paljon luokalleen. Sitten, kun pääsi kahdeksan luokan jälkeen ylioppilaaksi, voitiin mennä yliopistoon.

Siihen aikaan luokat olivat pieniä. Clasuun tulivat ensimmäiset rinnakkaisluokat lukioon vasta vuonna 1958. Nuoremmilla ikäluokilla oli jo aikaisemmin kahta rinnakkaisluokkaa.

Nykyään koulumme oppilasmäärä on noin 360 henkilöä. Ennen lukio ja yläaste olivat yhtä ja samaa, joten oppilasmääriä ei voi aivan suoraan verrata.

Olet ollut itsekin Clasussa oppilaana. Miten koulumme on yleisesti ottaen muuttunut niiltä ajoilta?

- Clasu on muuttunut niiltä ajoilta todella paljon. Kun itse kävin koulua 1960 -1970 -luvulla, Clasu oli poikakoulu ja täällä oltiin kovassa kurissa ja jäätiin myös hyvin paljon luokalleen. Suurin luokallejäämisluku 1950 -1960 -luvulla oli se, kun samana vuonna luokalleen jäi 114 oppilasta. Luokalta pääsi suoraan noin 55-60%, muut jäivät luokalleen tai saivat ehtoja.

Jos jäi kaksi kertaa peräkkäin samalle luokalle, lensi pois koulusta. Kolmatta kertaa ei enää samaa luokkaa saanut käydä. Kun oli kyse 8-luokkaisesta koulusta, niin ennätys oli, että jotkut kävivät sen kolmessatoista vuodessa.

Melkein jokainen jäi jossain vaiheessa luokalleen, ainakin kerran, mutta oli niitäkin, jotka selvisivät läpi jäämättä kertaakaan luokalleen. Kun pääsin ylioppilaaksi, niin luokallani oli peräti kolme, jotka eivät koskaan olleet jääneet luokalleen.

Nykyään Clasussa on tyttöjä. Ensimmäiset tytöt tulivat yläasteelle vuonna 1973 ja lukioon vuonna 1976. Ensimmäiset tyttöylioppilaat pääsivät Clasusta vuonna 1979. Nykyään tyttöjä on yläkoulussa jo pikkuisen enemmän.

Entisaikaan kaikki lukivat latinaa ja sitä luettiinkin hyvin paljon. Nykyään latinaa luetaan kaksi tuntia viikossa, mutta ennen me luimme sitä seitsemän vuotta, vähimmillään neljä tuntia ja enimmillään kuusi tuntia viikossa. Tuntimääränsä perusteella latina oli koulun tärkein oppiaine.

Keitä entisiä clasulaisia on päätynyt julkisuuden henkilöiksi?

- Jos tarkoitamme ”julkkiksilla” sellaisia henkilöitä, jotka tunnetaan koko maassa, niin sellaisia henkilöitä on Clasussa käynyt hyvin paljon.

Täältä on lähtenyt säveltäjiä: Toivo Kärki ja säveltäjäkapellimestari Rauno Lehtinen, joiden molempien kappaleita soi radiossa tämän tästä. Molemmat ovat jo kuolleet, mutta kummankin kappaleet elävät hyvin vahvasti Suomen kansan sieluissa ja sydämissä.

Monet kirjailijatkin ovat lähtöisin Clasusta: Lauri Viita, Hannu Salama, Jussi Kylätasku, Harri Istvan Mäki, Juha Siro, Jorma Kannila, joka toimi Clasussa pitkään äidinkielen opettajana ja oli Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Seppo Jokinen, joka kirjoittaa Komisario Koskinen -dekkareita.

Täällä on ollut myös teatterialan ihmisiä. Teatterikorkeakoulun professori Jouko Turkka oli samalla luokalla Jussi Kylätaskun kanssa. He tekivät yhteistyötä siten, että Kylätasku kirjoitti ja Turkka vei työn sitten näyttämölle. Esimerkiksi Ruunar ja Kyllikki on heidän yhteistyötään.

Tampereen Työväenteatterissa työskentelee Tommi Auvinen. Martti Mikael Järvinen on Tampereen Teatterin puolelta. Televisiosta tuttu Sami Hintsanenkin on clasulaisia. Myös teatteriprofessori Vesa Vierikko on entisiä clasulaisia.

Urheilijoista mainittakoon pituushyppääjä Tommi Evilä. Pitkään tenniksen ATP-listalla ollut Veli Paloheimo on clasulaisia. Jalkapalloilijoista kannattaa mainita Teuvo Moilanen, joka pelasi pitkän uran ammattilaisena Englannissa.

Pahkasian kuvittaja Heikki-Pekka Miettinen, taiteilijanimeltään Heinari, on tunnettu ympäri Suomea. Hänen tuotantoaan saatiin hiljattain koviin kansiin.

Tampereen Klassikot ry:n puheenjohtaja, emerituspiispa Juha Pihkala pääsi Clasusta ylioppilaaksi vuonna 1961.

Kertokaa vanhempainyhdistyksen toiminnasta.

- Koulussamme on erittäin aktiivinen vanhempainyhdistys. Olen ollut siellä pitkään opettajien edustajana ja perustamassa sitä 1990-luvun alussa. Annan vanhempainyhdistykselle hyvin suuren arvon. Tällainen kotien ja koulun välinen yhteistyö on sen kautta korostunut, ja se on hyvin lämmintä.

Vanhemmat ovat monella tapaa tukemassa oppilaita ja koulun toimintaa järjestämällä esimerkiksi Roomalaisen torin, joka on joka toinen vuosi järjestettävä iso toritapahtuma, jossa on ohjelmaa. Sillä hankitaan rahaa, joka käytetään oppilaiden hyväksi.

Puhuri-lehden toimintaa on tuettu merkittävästi osallistumalla joka vuosi painatuskuluihin.

Yhdistys jakaa oppilaille Paras kaveri -stipendejä, jotka eivät perustu koulumenestykseen, vaan oppilaat saavat äänestää joukostaan sellaisen, joka ottaa muut huomioon, käyttäytyy hyvin ja on muutenkin esikuvallinen oppilas kavereiden joukossa.

Periaatteessa kaikkien oppilaiden vanhemmat kuuluvat vanhempainyhdistykseen ja ovat jäseniä, mutta hallituksessa toimii aktivistien joukko. Sinne voi tulla kuka tahansa kiinnostunut mukaan. Kokous on joka kuukauden toinen maanantai.

Hyvin Clasun vanhempainyhdistys on toiminut. Monissa kouluissa yhdistykset ovat aika heikoissa kantimissa. Siellä on syntynyt monia hyviä kannanottoja koulua koskeviin asioihin ja olen huomannut, että koulu on hyvin tärkeä oppilaiden vanhemmille.

Hienoa, että tällaista toimintaa on olemassa!

 Miten kouluruokailu on vuosien varrella muuttunut?

- Kouluruokailu on muuttunut aika paljon. Kun olin pikkupoika ja tulin tänne kouluun oppilaaksi vuonna 1962, täällä ei ollut kouluruokailua ollenkaan, vaan oppilaat tulivat eväiden kanssa. Jos ei ollut eväitä, niin sitten ei ollut mitään syötävää. Oli jokaisen oma asia, miten tankkasi itsensä.

Itselläni oli aina voileivät mukana tai sitten kävin lähellä asuvan tätini luona syömässä. Koulu tarjosi ruokaa vasta vuodesta 1968 lähtien. Silloin koulumme alakertaan valmistui ruokala. 3.9.1968 tarjottiin ensimmäistä kertaa lämmin ruoka tässä koulussa ja se oli makkarakeittoa. Olen merkinnyt sen päiväkirjaani, jota pidin tuohon aikaan.

Alkujaan ruoka oli maksullista, mutta myöhemmin sen on sitten alkanut kunta tarjoamaan peruskoulun myötä. Peruskouluhan on maksutonta ja siihen kuuluu ruoka. Se on oikeus.

 Miten opettajan työ on muuttunut?

- Opettajan työ on periaatteessa aina sitä samaa, mutta tietysti opetustekniikat kehittyvät ja on tullut kaikenlaisia koneita ja laitteita myös opettajien käyttöön.

Opetusryhmät ovat pienempiä nykyään kuin entisaikaan. Silloin, kun itse kävin Clasua, meitä oli suurimmillaan yli neljäkymmentä henkeä samassa luokassa ja nyt on jopa alle kahdenkymmenen luokkia. Opettaminen on tietysti yksilöllisempää, ja mitä pienemmät ryhmät, sen parempia ovat myös oppimistulokset.

Silloin, kun oli luokassa neljäkymmentä poikaa, meni opettajalla kurinpitoonkin aikaa.

Pieniin ryhmäkokoihin pitäisi tietysti pyrkiä, ja se on ollut myös valtiovallan tarkoitus. Kunnille annettiin hiljattain rahaa opetusryhmien pienentämistä varten, mutta kunnat eivät totelleet keskushallintoa. Päinvastoin, monessa kunnassa opetusryhmät ovat suurentuneet. On aika erikoinen juttu, että rahoja voi käyttää toisin, kuin on määrätty.

Mitä julkaisuja Clasusta on tehty?

- Clasusta on tehty useitakin eri julkaisuja. Vuosikertomukset ilmestyvät aina joka vuosi. Ne kertovat aina vuoden tapahtumista.

Vuonna 1951 ilmestyi ensimmäinen varsinainen kirja Clasusta. Se oli 50-vuotishistoriikki, jonka kirjoitti vanha Clasun oppilas, rovasti Yrjö Hirvonen.

 Vuonna 1969 ilmestyi Clasusta matrikkeli, jossa oli tiedot yli neljästä tuhannesta Clasun oppilaasta 1900- luvun alusta 1960-luvun alkuun.

 Vuonna 1938 koulustamme ylioppilaaksi päässeet ovat julkaisseet omasta luokastaan lähes satasivuisen kirjan, jota ei ole ollut paljoa markkinoilla sen pienen, noin sadan kappaleen painoksen vuoksi. He kutsuivat itseään Vapauden pojiksi, Pueri libertatis, koska he olivat sodan käynyt sukupolvi. He olivat syntyneet samana vuonna, kun Suomessa oli sisällissota. Sitten he joutuivat aikuisina miehinä sotiin taistelemaan.

Vuonna 1991 Tampereen Klassikot ry. kustansi teoksen Tampereen klassillinen lyseo 1901-1991. Vastasin sen toimituksesta.

Vuonna 1994 Tampereella oli kansainväliset latinapäivät. Tapahtumaa vietettiin Clasulla ja Tampereen yliopistolla. Kaikki luennot, mitä pidettiin sekä yliopistolla että koulullamme, koottiin sitten kirjaksi. Se teos sivuaa myös Clasua. Olin myös sen kirjan toimittaja. Tampereen Klassikot ry. kustansi kirjan.

Vuonna 2001 ilmestyi Tampereen Klassikoidenkustantama ja entisen clasulaisen Uolevi Itkosen kirjoittama Clasu ja Tampere. Siinä on paljon asiaa ja se on saanut hyvät arvostelut. Clasu ja Tampere -kir jaa on saatavilla täältä koululta, kun kääntyy vain minun puoleeni. Sen hinta on 29 euroa.

Entinen Clasun latinan ja saksan kielen lehtori Jaakko Nurmesniemi julkaisi teoksen Clasu in Tampere. Se on siis melkein samanniminen kuin vuoden 2001 suurteos.

Clasun kuoro tuotti latinankielisen levyn, jossa on mukana pieni kirjanen, jossa on kuvia Clasusta ja jossa kerrotaan kappaleiden taustoista. Levyllä on kaksikymmentä kappaletta, muun muassa Toivo Kärkeä, Rauno Lehtistä ja Juice Leskistä sekä joululauluja.

Kappaleet ovat Suomen eturivin latinistien kääntämiä. Kyseinen levy lähetettiin myös paavi Benedictus XVI:lle. Paavilta saatiin sitten kiitokset ja siunaukset.

Miten tämä levy päätyi paaville?

- Päätimme Tampereen Klassikot ry:n kokouksessa, että lähetämme paaville joulutervehdyksenä tämän kyseisen levyn, koska se on latinan kielellä ja Vatikaani vaalii latinan perintöä.

Levyn mukana lähtivät piispa Pihkalan tervehdyssanat ja Klassikoiden hallituksen tervehdys, kaikki tietysti latinan kielellä.

Laitoin levyn Ylöjärveltä postiin, lähetin sen suurlähetystön kautta ja suurlähettiläs toimitti sen sitten kädestä pitäen Vatikaaniin. Se ohitti normaalin postin, niin että se meni varmasti perille. sillä paavi saa joulupostia rekkalasteittain.

 Samalla lähetettiin levy myös Vatikaanin radiolle ja kuulemma sitä on siellä soitettukin.

 

 

 

Rikastekstieditori

Editor toolbarsTools Lihavoitu Kursivoitu Lisää linkki/muokkaa linkkiäMuotoiluMuotoilu